Eve on terve, siro simpsakka narttu, jonka erottaa ulkoisesti muista ruskeista rotukumppaneistaan hauskoista etujalkojen “valkeista sukista”. Halusimme Even Taikasuon Önelin = “Nellin” pentueesta, koska meillä oli ensimmäisenä seisojanamme Taikasuon Taru ja toivoimme saavamme samasta verenperimästä uudelleen vastaavan luonteisen: kiltin, tervepäisen ja tarvittaessa määrätietoisen nartun. Ja sen me saimme.

Eve on avoin, rauhallinen ja seurallinen kaveri, jonka kanssa voi käytännössä mennä lähes minne tahansa. Ympäristö tai äänet eivät Eveä häiritse. Vieraat Eve ottaa vastaan avoimesti tervehtien ja hauskana tapana on istua vieraiden jalkapöydän päälle huomiota hakiessaan. Naapureille Eve on myös oiva terapiakoira. Eve on aina valmis ulkoilukaveri kävely- ja hiihtolenkille ja varsinkin umpihankihiihtolenkeistä saa paljon enemmän irti kun Even kuono kalibroi maastosta eläimet ja saadaan syntymään mitä erilaisimpia tilanteita. Kaupunkialueella Eve kulkee kivasti hihnassa, eikä ole haastamassa riitaa tai valtataisteluja muiden koirien kanssa. Kerran Eve on joutunut kahden pystykorvan yllättämäksi, mutta silloin Eve laittoi nopeasti kaverit ojennukseen, eikä sille jäänyt siitä henkisiä traumoja tai tarvetta myöhemmin isotella muille koirakavereilleen. Even leppoisaa ja rauhallista luonnetta arvostan erittäin korkealle myös metsästysreissuilla, joilla samassa kämpässä voi olla useita koiria tai maastossa voi tulla vastaan vieraita narttuja. Metsällä hakuvuoroaan odottaessa Eve kulkee mukana mieluiten ilman hihnaa. Mökillä olemme sopineet rajat ja Even voi pitää irti ja jättää yksin pihalle odottamaan vaikka kauppareissun ajaksi.

Metsälle päästessään Eve toimii yhteistyössä minun kanssa ja moodaa itsensä innokkaaksi ja ahkeraksi riistanetsijäksi. Riistaa Eve löytää mielestäni riittävästi ja monipuolisesti. Menneen metsästyskauden riistaa olivat mm. vesilinnut, kyyhky, teeri, metso, riekko, jänis ja rusakko (seisonnasta ja ajosta), minkki (omatoimisesti), supi (omatoimisesti), piisami (omatoimisesti), kärppä (omatoimisesti). Riistan noutaminen ja haavakkojen etsiminen on Evelle todella mieluista. Mökillä pienempien jyrsijöiden väijyminen ja pyydystäminen on Evelle ajanvietettä.

Koulutuksessa olen pahiten epäonnistunut tekemällä Evestä paukkunoutajan. Alkujaan Eve jäi istumaan linnun karkottuessa, mutta Junkkarin alusviikolla vein Even vielä fasaaneille ja niin siinä sitten kävi perinteisesti. En malttanut parin onnistuneen tilanteen jälkeen lopettaa, vaan jatkoimme “harjoituksia” ja siitä alkoi paukkunoutokausi, joka jatkuu ajoittain vieläkin. On saatu tasapainoilla paukkunoudon kitkemisen ja mahdollisen avancen hidastumisen kanssa, enkä ole ottanut riskiä että kadottaisimme Even innokkaan avancen paukkunoudon kitkemisen takia. Mutta onpahan tullut tämäkin opittua sitten kantapään kautta ja onpahan aikuinen mies saanut nimitellä ja jossitella itselleen jonkun kerran. Koekäynneissä, joissa olemme päässeet riistatilanteisiin, suoritukset ovat kaatuneet lopulta paukkunoutoihin ja tulokseksi AVO 3. Vesityökokeissa Eve on saanut aina täydet pisteet ja tuomarien kehut. Noutaminen vedestä tai maastosta on Evelle huippuviihdettä, jota voi käyttää myös palkitsemiskeinona.

Ja Eve on kanakoira: Even ollessa reilu vuosikas se otti rusakkoajon mökin kasvimaalta. Rusakko vei Even läheisen maatilan pihapiiriin, missä Eve huomasi kanat tarhassa. Eve vaihtoi rusakkoajon kanajahtiin hakien tarhasta (näyttely)kanan. Luonnollisesti naapurin rouva vähän harmistui, mutta siitäkin selvittiin anteeksi pyynnöllä, pienellä rahasummalla ja antamalla kunnollista kanaverkkoa + aitatolpat. Alkoi kanat pysymään aitauksessa.

On nämä koirat vaan ihmisen parhaita kavereita!

T: Jarmo Hartikainen