Hyvin varhaisessa vaiheessa havaitsimme, että tästä antoisasta harrastuksesta voi saada vielä mielenkiintoisemman, kun lähtee mukaan rotujärjestömme Saksanseisojakerhon toimintaan. Paljon on tarttunut oppia ja kokemusta mukaan matkan varrelta, pääsääntöisesti positiivista. Toivottavasti näin on jatkossakin. Yksi osa rotujärjestön toimintaa on jalostustoiminnan ohjaaminen jalostustavoitteiden ja perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelman kautta. Rodun jalostustavoitteet on asetettu koirien terveyden (lonkat A tai B), käyttöominaisuuksien (KAER AVO2 nartuilla, AVO1 uroksilla) ja ulkomuodon (näyttelystä vähint. AVO2, mutta ei luonteen takia) suhteen samoiksi kuin lyhyt- ja karkeakarvaiselle saksanseisojalle, mikä on rodun taipumusten mukaan mielekästä. Käyttötaipumukset testataan kanakoirien erikoiskokeiden avulla, jotka ovat samat kaikille mannermaisille seisojaroduille. Ainoastaan tavoitteista kiinni pitämällä voimme varmistaa sen, ettei rotujemme taso heikkene tai että se jopa paranee edellisen sukupolven tasosta. Oli sitten kyse terveydestä, käyttöominaisuuksista tai ulkomuodosta. Kun olemme rotumme valinneet eikä vaihtamiseen tunnu olevan syytä, on ollut tärkeää toimia myös yhdessä muiden saman rodun harrastajien kanssa. Rodun harrastajat ovat suurimmaksi osaksi uusia kanakoiraharrastajia, suurena haasteenaan ensimmäisen seisojan kouluttaminen sellaiseksi, että sen kanssa on nautinto metsästää. Tässä tehtävässä yksin menestyminen on erittäin vaikeaa. Olemme sitä mieltä, että yhteisten koulutusviikonloppujen järjestäminen ja muu yhdessä toimiminen on koko rodun kannalta erittäin tärkeää. Kielitaitoa on siunaantunut sekä emännälle että isännälle. Niinpä oman värinsä harrastuksellemme on heti alusta alkaen tuonut vilkas yhteydenpito muiden maiden pitkäkarvaharrastajien kanssa, aluksi Saksaan ja viime vuosina myös muihin maihin. Eri maissa pitkäkarvaisharrastus on hiukan eri tavoin painottunut, mikä on ainoastaan lisännyt uskoamme rodun monipuolisiin taipumuksiin. Saksassa on tietysti maailman suurin pitkäkarvakanta sekä erittäin aktiivinen ja itsenäinen, puhtaasti metsästäjien käsissä oleva, avoin ja erittäin vähän kilpailuhenkinen rotujärjestö. Pitkäkarvaisella saksanseisojalla on Saksassa korkein kokeissakäyntiprosentti kaikista metsästyskäyttökoiraroduista, eli koirista on kirjattuna paljon tietoa, joka on rotujärjestön jäsenille erittäin helposti saatavilla. Myös moniin muihin maihin nähden Suomen pitkäkarvakanta on vielä hyvin nuori (ensimmäiset koirat tuotiin vuonna 1991), ja meillä on vielä paljon opittavaa.