Usva menehtyi Tapaninpäivänä 2009 vasta 6½-vuotiaana vaikeisiin suolisto-ongelmiin, joita ei tarkemmin selvitetty. Usva oli isokokoinen, vankka narttu, mutta varsinkin nuorena erittäin sulava ja sopivan vauhdikas hakija. Haussa oli luontaista kuviointia ja tuulen käyttöä sekä järkeä. Seisontakynnys löytyi jo nuorena, mutta peräänmeno oli jonkinlaisena ongelmana. Kotinurkillaan Usva saavutti mainetta haavakkopeurojen jäljittäjänä. Se oli myös luontainen kaadon haukkuja. Pienpetojahdissa Usva kunnostautui myös. Usva oli ystävällinen ja avoin, mutta kuitenkin varsin jämäkkä ja erittäin riistaintoinen koulutettava.